X-Men Origins: Wolverine - 07.05.2009

Kopioin facebookista leffa-arvosteluni.

Kirjoitin sinne tänään myös Star Trekistä, voin kopioida senkin myöhemmin. Facebook-kieleni on englanti, joten kielikylpyä lukijoille. :)


Here's the thing:

Even if one were normally attracted to non-macho metrosexual types, so metrosexual that a lot of other girls go "What, someone finds THAT attractive? What about this latin lover right next to it?", but you just go "Nah, I prefer this" (completely hypothetically speaking, cough)... Even if one were generally that way inclined, Wolverine is just SO macho that he appeals directly to the cavewoman deep within the subconscious of every (heterosexual?) female, bypassing normal evaluation processes so that you mostly just go weak at the knees, "You carry me somewhere? Now?", and also start to type in run-on sentences.

I fail to understand how anyone's favourite comic book character can NOT be Wolverine. He has it all. I have now decided that Hugh Jackman should only ever play this guy until the day he retires. (And occassionally sing and dance. I actually think he could make a Wolverine musical work, but I'm probably in the minority on that one.)


I could rave about Jackman all day, but the rest of the film was just OK. Entertaining, cool action, no huge flaws, would have been massively improved by cutting the number of minor characters by 50 to 70%. (And what the hell were the ugly CGI claws?! Those were SO obviously put in afterwards, beyond embarassing.)

Rating: 3,5/5.

Kokonainen paketti elokuvia

The Notebook - 07.02.2009
Katsoin tämän sokerihymistelyn 100% sen vuoksi, että Ryan Gosling (jolla on ehkä maailman rumin imdb-kuva) on aina helvetin hyvä. Oli nytkin (suoraan hänelle kaikki leffan pisteet), eikä leffan takaumapuolessa muutenkaan itse asiassa ollut suurempaa vikaa. Äklösiirappinen kehyskertomus (eli leffan nykyhetki) oli kuitenkin tuskallista katsottavaa jo ennen yli-yli-ylimelodramaattista loppua, joka sai minut haluamaan ahmia raakoja sitruunoita tai juoda Kodin Putkimiestä, jotta saisin sokerisiirappihunajaisen maun pois suustani. Ei pysty. Ei kestä. Kauhein koskaan näkemäni naisille suunnattu nyyhkyleffa, ja olen sentään tekstittänyt ainakin yhden Danielle Steel-TV-elokuvan. 1,5/5

Click - 06.02.2009
Jäi hemmetin sekavat tunnelmat. Kokonaisuutena valtavan paljon parempi kuin odotin. A Christmas Carolista kloonattu juoni yltyi niin liikuttavaksi, että itkin kuin vesiputous - mutta joukossa yhdentekevää huumoria ja pari todella luontaantyötävää "vitsiä". Joudun silti vastoin kaikkia periaatteitani antamaan tälle neljä tähteä, koska satavarmasti suosittelisin tätä itselleni. Jäi suorastaan ylevä fiilis katsomisen jälkeen, kuten nyt semmoisesta itkemisestä yleensä. (Varmaan auttaa, että olen 100% samaa mieltä: perhe on tärkein.) 4/5

The Fall - 03.02.2009
Visuaalisesti upea. Kässärikin pääpiirteissään ok, vaikka jotenkin pirstaleinen ja laimea. Isoin puute: visuaalinen loisto olisi kaivannut isompaa draamaa, nyt epätasapaino. Lee Pace on uusin nimi ihastuslistallani (kategoriassa "sielukkaat silmät, kärsii kauniisti"... á la Adrien Brody), lapsinäyttelijä myös hyvä. 4/5 (just ja just ylsi neloseen)

Frost/Nixon - 31.01.2009
Niin hyvä ja kiinnostava kuin mahdollista, kun aihe on (minulle) lähtökohtaisesti kuiva ja epäkiinnostava. Loistonäyttelijät. Ei mitään vikaa, mutta näistä aineksista ei synny mulle huippuleffaa, vaikka voissa paistaisi. 3,5/5

The 40 Year Old Virgin - 24.01.2009
Steve Carellin loistosuoritus pääroolissa jäi vahvasti mieleen, mutta niin jäi ikävä kyllä kauhea juonikin. Sori, mutta en jenkkityyliin ihannoi neitsyyttä tai usko avioliittoon asti odottamiseen. Ei. Pysty. Samastumaan. Päähän sattuu. Erilaisella lopulla olis voinut olla oikeesti hyvä. 3/5

Låt den rätte komma in - 22.01.2009
Tein itselleni teemapäivän. Katsoin ensin Twilightin, sitten tämän. Oli yllättävän antoisa kokonaiselämys. Tää oli hyvä elokuva. Vampyyritytön esittäjä oli lumoava. Vaikea uskoa, että se oikeasti on tavallinen lapsi. Ainoa moitteeni: kuulun MTV-sukupolveen ja pitkästyn mihinkään liittymättömistä puolen minuutin maisemakuvista. Tiivistämällä leffa olis voinut parantua jopa viiteen tähteen. 4/5

Twilight - 22.01.2009
Ei kokonaan paska. Alkupuoli toimii kivasti yllättävän vähäsokerisena teinikuvauksena. Jopa dramaattisen romanssin hapuileva alku tuntuu... realistiselta? (Jos siis eläisimme yliluonnollisessa todellisuudessa.) Puoleenväliin asti leffa on itse asiassa aika hyvä. Kun romanssi alkaa kukoistaa, tulee ikävä kyllä täysin turhia, itseään toistavia fiilistelykohtauksia, ja, mikä pahempaa, kun "pääjuoneen" vihdoin päästään, se on lattea, aukkoinen ja joka tasolla epätyydyttävä. Alku hyvä, loppu huono. Taidan silti katsoa jatko-osankin. 3/5

Slumdog Millionaire - 01.01.2009
En vaan pysty tykkäämään. Kässäri ei toimi mulle millään. (Kidutusta TV-pelin vuoksi? Missä universumissa vika kysymys voi olla noin helppo? Miksi "sankaritar" on passiivinen lahna, jota pitää pelastaa ja pelastaa? Ynnä muuta, ynnä muuta. Sattuu päähän.) Mutta on, on, on ansainnut Oscarit leikkauksesta, kuvauksesta ym, ym, ym. Oli niin mestarillinen monella tapaa, että harmitti olla pitämättä. Einille tää oli viiden tähden leffa. 2/5

Australia - 27.12.2008
Alkupuoli toimii mainosti seikkailuleffana. Kertojanääni on ehkä ihanin ikinä (täydet pisteet ko. lapsinäyttelijälle). Hugh on hurmaava macho ja Nicole hauska tiukkis. Tämä olis voinut saada multa vaikka neljä tähteä, jos olis loppunut ajallaan. (Näkeehän sen. Siinä on selvä lopun paikka.) Ikävä kyllä leffa ei tajua loppua vaan muuttuu elämäni huonoimmaksi sotamelodraamaksi. Juoni ei toimi, pirstaloituu, kauheeta paatosta, käsikirjoittajakin lopettanut hommat kesken ja joku siivooja pistellyt hatusta käsittämättömän korneja vuorosanoja, joissa mm. lapsia verrataan karjalaumaan. Pahimpien kohdalla teki mieli hakata päätä penkkiin niin, että taju lähtisi. Annan kolmosen siksi, että positiivinen alku jäi kumminkin päällimmäisenä mieleen. 3/5

Rebel Without a Cause (1955)

Klassikko tuli telkkarista. Oli pakko katsoa, kun en ollut koskaan nähnyt.

Pisteeni: 4 (movielens), 8 (imdb)

Kauniisti kirjoitetun, tyylikkään klassikon suurin vahvuus ovat näyttelijät, suurin heikkous juoni.

Mistä on kyse? Uusi poika tulee kaupunkiin ja joutuu yrityksistään huolimatta jälleen vaikeuksiin teiniporukoissa.


(1) Lähtökohdat:
Aihe + teemat + sävy -- 4,5
Juoni -- 3
Käsikirjoitus -- 4,5
Hahmot -- 4

= 16 / 20

Nuoruus ja kapina ovat ajattomia, samastuttavia aiheita. Tämä elokuva lähestyy niitä hienosti. Sen sävy on aidon kapinallinen, vaikka se nykymeininkiin verrattuna saattaakin vaikuttaa pliisulta. Käsikirjoitus on sujuvaa, osuvaa tekstiä. Monta hauskaa vuorosanaa. Elävät hahmot. Huomaan muistelevani joitakin kohtauksia (se hauskanpito autiotalossa!) hymyillen, tahtovani nähdä ne uudelleen.

Juoni ei ole ihmeellinen. Se, että kaikki on ohi 24 tunnissa, pakottaa tapahtumat huipentumaan kaoottisesti, epäuskottavastikin. Muut kirjoituksen osa-alueet kuitenkin kompesoivat hyvin.

(2) Toteutus:
Ohjaus + leikkaus + kuvaus -- 4
Lavastus + puvut + miljöö -- 4
Näyttelijät -- 5

= 13 / 15

Kaikki hyvää. Kiinnostavia kuvakulmia. Deanista t-paitoineen tuli tyyli-ikoni. Näen, mistä Grease lainasi maailmansa.

Näyttelijät erityisen hyviä. Dean heittäytyy rooliinsa rajulla antaumuksella ja yllättää joka otolla. Muutkin tekevät hienoa työtä. Plato katsoo vanhempaa ystäväänsä niin romanttisen kaihoisasti, että olin yllättynyt sellaisesta 50-luvun leffassa! (Positiivisesti, tietenkin.)

(3) Elämys:
Tempauduin elokuvan maailmaan, unohdin itseni -- 4
Kokemus eli mielessä pitkään -- 3,5
Tahtoisin nähdä uudelleen -- 3,5

= 11 / 15

Juu. Lähinnä elokuvasta jäi positiivisia tunnelmia. Siihen oli helppo eläytyä ja uskon muistavani sen pitkään. Katsoisin toistekin. Juoni on selkein heikkous, mutta sekään ei ole toivoton. Vain hyvin dramaattinen.

===> Yhteensä 40 p

---

James Dean on legendaarinen.
Hän myös näytteli oikeesti hyvin. Sitä en ollut ennen tiennyt.

(Jos hän olisi elänyt, hänelle olisi voinut käydä johntravoltat. Täydellisyyden ruumiillistumasta pyyleväksi skientologiksi. Sitä emme saa koskaan tietää. Nuorena nukkuneen imago pysyy ikuisesti täydellisenä.)

Adrien Brody

Hei, mun piti kirjoittaa elokuvasta Hollywoodland, mutta lyhyestä alustuksestani tulikin kokonainen vuodatus ja pääsin varsinaisessa aiheessa vasta puoliväliin! Paras lienee julkaista tämä erikseen.

Pääsen vielä muuhunkin hyvään, mutta sallinette minun ensin ylistää Adrien Brodya. Se on älyttömän loistava ja älyttömän ihana. Muistan ikuisesti, miten istuin katsomassa upeaa Pianistia ja mietin, kuka tämä sielukas mies on ja miten hän voikin koskettaa minua näin. Samana vuonna katsoin Oscar-gaalaa, muistin reaktioni ja toivoin sydämestäni Brodyn voittavan - mutten hetkeäkään uskonut asiaan. Ei kai kukaan uskonut! Hänestähän olisi voittaessaan tullut historian nuorin miespääosapalkittu. Lisäksi Daniel Day Lewisin voittoa pidettiin satavarmana ja kolme muutakin ehdokasta olivat huippunimiä ja ex-voittajia (Jack Nicholson, Nicolas Cage, Michael Caine). Kun Halle Berry sitten luki Brodyn nimen, se sai minut uskomaan oikeuden voittoon maailmassa ja siihen, että aito lahjakkuus sittenkin palkitaan jopa Hollywoodissa. Nauroin onnellisena, kun Brody sekosi aivan totaalisesti (kukapa ei olisi seonnut) ja antoi sen kuuluisan suudelman Halle Berrylle (Jota ei siis tuntenut etukäteen. "I bet they didn't tell you that was in the gift bag"). Vautsi. Se on lämmin muisto.

Brody on niiden näyttelijöiden listalla, joiden vuoksi minun kuuluu katsoa mikä tahansa elokuva. Hollywoodland ei saanut minua harkitsemaan periaatetta uudelleen. Brody on tässäkin loistava - ja hämmästyttävän erilainen muihin rooleihinsa nähden. Hänessä on jotain siitä, mitä ihailen Meryl Streepissä: hän ei ole vain sama näyttelijä esittämässä eri henkilöä. Hän on eri henkilö.

Lisäksi Brody vie minulta jalat alta olemalla samaan aikaan sielukas ja seksikäs, uhkaava ja hellyttävä, sotalapsi ja narkkari. Sillä on ne isot silmät. Isot silmät ovat kaikki kaikessa. Mutta tämä on jo hieman pinnallista.

Halle Berry ei näytä pistävän vastaan. Eikä suukko tuossa edes näytä spontaanilta vaan lavastetulta. Mutta tilanne kokonaisuudessaan oli minusta niin spontaani, ettei edes Oscar-voittaja voisi sellaista feikata. Ja kyllä Halle myöhemmin näytti järkyttyneeltä, kun ensin pääsi irti...