Knocked Up (2007)

Pisteeni: + + + + (movielens), 8 (imdb)

Elämänmakuinen komedia hurmaa realistisuudellaan ja nasevalla dialogillaan.

Mistä on kyse? Menestyvän naisen ja luuserimiehen yhden yön jutusta sikiää jälkikasvua.


Hyvää:

Tämä elokuva on käsittämättömän paljon parempi kuin voisi olettaa. Kyseistä väittämää hoetaan, mutta enpä itsekään osannut kuvitella, miten ja miksi juuri tämä komedia ihan oikeasti kohoaisi mauttomien komedioiden suosta.

No siten, että siinä on moniulotteiset, samastuttavat hahmot, harvinaisen sujuva käsikirjoitus sekä elämänmakuinen tarina, joka onnistuu olemaan herttainen olematta silti sokerinen. Harvoin kuulee dialogia, joka noin hykerryttävän hauskaa ja silti realistisen arkipuheen kuuloista!

Tämä on pieni, elämänmakuinen elokuva. Se sisältää jonkin verran absurdia (toisinaan mautontakin) huumoria, mutta pääasiassa kohtauksia, jotka naurattavat arkisella tuttuudellaan. Hahmot eivät elä liioitellussa tai idealistisessa elokuvamaailmassa, vaan vähäeleisessä ja monin tavoin epätäydellisessä - raadollisessakin - todellisuudessa.

Minä nyt vaan tykkäsin. Kannatti katsoa.

Huonoa:

Minä olisin voinut elää ilman sitä vähääkin mautonta komediaa. Varsinkin silmätulehduskohtausta. Toisaalta olen kuullut ihmisistä, jotka ovat pettyneet komediana markkinoidun leffan korkealentoisuuteen: heille jätkien sekoilua ei ollut tarpeeksi. Kaikkia ei voi miellyttää!



(1) Lähtökohdat:
Aihe + teemat + sävy -- 3,5
Juoni -- 4
Käsikirjoitus -- 4,5
Hahmot -- 3,5

= 15 / 20

(2) Toteutus:
Ohjaus + leikkaus + kuvaus -- 4
Lavastus + puvut + miljöö + efektit jne -- 4
Näyttelijät -- 4

= 12 / 15

(3) Elämys:
Tempauduin elokuvan maailmaan, unohdin itseni -- 3,5
Kokemus eli mielessä pitkään -- 3
Tahtoisin nähdä uudelleen -- 3

= 9,5 / 15

Yhteensä: 37/50 ===> 4-

The Simpsons Movie (2007)

Katsottiin leffateatterissa, kun Eini oli kylässä Tamperella. Einiä kiinnosti enemmän kuin minua, mutta leffa jätti miedät suunnilleen yhtä mitäänsanomattomiin tunnelmiin.

Pisteeni: *** (Movielens), 6 (Imdb)

Pitkään odotetussa animaatiokomediassa ei sinänsä ole suuria vikoja, mutta se ei myöskään nouse teatterilevityksen edellyttämälle intensiteetin tasolle.

Mistä on kyse? Sen saman keltaisen perheen seikkailuista kuin tv-sarjassakin.


Hyvää:

• Parhaimmillaan absurdi Simpsons-huumori on oikein hauskaa. Spider-Pig oli ehdottomasti hauskin juttu niin minun kuin miljoonien muidenkin mielestä (olisi kiva olla omaperäisempi). Nauroin sille kippurassa. Erityisesti "Can he swing from a web? / No, he can't - he's a pig." Ja... no, olihan noita. Hauskoja juttuja.
  
• Ihan kiva elokuva. Kuin tv-sarjan pidennetty jakso. Ei enempää, ei vähempää. Oli melko tasan sellainen kuin odotinkin.

Huonoa:

• Liityn niiden kriitikoiden kuoroon, joiden mielestä leffaversion pitäisi yrittää olla enemmän kuin tv-sarjan pidennetty jakso. Moni arvostelija on verrannut tätä negatiivisessa valossa South Park -leffaan, joka oli emosarjaa monta kertaa massiivisempi musikaalispektaakkeli. Ei liene yllätys, että olen samaa mieltä. (Lähde: muistan lukeneeni vertauksen Imdb:n arvosteluyhteenvedosta heinäkuussa.)
  
• Leffan alku lupasi enemmän kuin antoi. Olisin mieluusti seurannut enemmän muitakin sivujuonia. Lisan ja Bartin kuviot olivat kiinnostavia. Sitten ne hylättiin ja tarinasta tuli suoraviivainen Homer-show. En koe, että Simpsonin perhe kehittyi tässä tarinassa yhtään enempää kuin yhdessä tv-sarjan jaksossa. Status quo palautui lopuksi. Jotain uutta ja ainutkertaista olisi saanut tapahtua!
  
• Ei oikeastaan enempää huonoa, mutta lisäpohdintaa: ehkä South Parkilla oli helpommat lähtökohdat. 1) SP-leffalla oli sanottavaa (sananvapaudesta). 2) Sarjassa ei ole sataa sivuhenkilöä, jotka kaikki olisivat jonkun suosikkeja ja kamppailisivat 90 minuutin valokangasajasta. 3) South Park keksi loogisia tapoja panna sarjasta paremmaksi: näyttää, minne Kenny menee kuolemansa jälkeen ja paljastaa tämän kasvot. (Mutta olisi Simpsonskin voinut keksiä jotain? Lisan romanssi? Maggien aktiivisempi rooli? Jotain.) 4) Trey Parker on hiton hyvä säveltäjä, joten musiikki toi SP-leffalle helppoa lisäuskottavuutta Oscar-ehdokkuuden muodossa. (Hei, nyt on pakko mainita täysin Simpsons-leffaan kuulumatonta triviaa: Maailma on käsittämättömän pieni! Parker ja Hairspray-säveltäjä Marc Shaiman sävelsivät South Park -leffan laulut yhdessä. Mie en tätä edes tiennyt kun ekaa kertaa näin Hairsprayn lavalla ja tykästyin.)
  

Pisteet:

(1) Lähtökohdat:
Aihe + teemat + sävy -- 3,5
Juoni -- 3
Käsikirjoitus -- 3
Hahmot -- 4

= 13,5 / 20

(2) Toteutus:
Ohjaus + leikkaus + kuvaus -- 3
Lavastus + puvut + miljöö + efektit jne -- 3
Näyttelijät -- 4

= 10 / 15

(3) Elämys:
Tempauduin elokuvan maailmaan, unohdin itseni -- 2,5
Kokemus eli mielessä pitkään -- 2
Tahtoisin nähdä uudelleen -- 2

= 6,5 / 15

Yhteensä: 30/50 ===> 3

All in a Night's Work (1961)

Työjuttuja taas. Viime aikoina näitä on riittänyt. Se on aika kivaa - olen nähnyt monta laadukasta vanhaa leffaa, joista en olisi muuten koskaan kuullutkaan (sivistymätön moderni kakara kun olen). En tekstittänyt tätä, tarkistin vain.

Pisteeni: ++++ (movielens), 8 (imdb)

Hyvää: Osattiin sitä ennenkin. Tämä hakkaa useimmat nykyajan romanttiset tusinakomediat siinä missä joku harvinainen nykyään tehtävä helmikin. Nauroin paljon. Oli hauska, herttainen, nokkelasti kirjoitettu ja jopa sisäisesti looginen ja uskottava. Aika ihana.
Huonoa: Ei oikein mitään. Komediat vain harvoin saavat minulta viittä tähteä, koska tunnetaso jää heppoisemmaksi.
Kannattiko katsoa? Oli tosi hauska. Ehdottomasti.