Rebel Without a Cause (1955)

Klassikko tuli telkkarista. Oli pakko katsoa, kun en ollut koskaan nähnyt.

Pisteeni: 4 (movielens), 8 (imdb)

Kauniisti kirjoitetun, tyylikkään klassikon suurin vahvuus ovat näyttelijät, suurin heikkous juoni.

Mistä on kyse? Uusi poika tulee kaupunkiin ja joutuu yrityksistään huolimatta jälleen vaikeuksiin teiniporukoissa.


(1) Lähtökohdat:
Aihe + teemat + sävy -- 4,5
Juoni -- 3
Käsikirjoitus -- 4,5
Hahmot -- 4

= 16 / 20

Nuoruus ja kapina ovat ajattomia, samastuttavia aiheita. Tämä elokuva lähestyy niitä hienosti. Sen sävy on aidon kapinallinen, vaikka se nykymeininkiin verrattuna saattaakin vaikuttaa pliisulta. Käsikirjoitus on sujuvaa, osuvaa tekstiä. Monta hauskaa vuorosanaa. Elävät hahmot. Huomaan muistelevani joitakin kohtauksia (se hauskanpito autiotalossa!) hymyillen, tahtovani nähdä ne uudelleen.

Juoni ei ole ihmeellinen. Se, että kaikki on ohi 24 tunnissa, pakottaa tapahtumat huipentumaan kaoottisesti, epäuskottavastikin. Muut kirjoituksen osa-alueet kuitenkin kompesoivat hyvin.

(2) Toteutus:
Ohjaus + leikkaus + kuvaus -- 4
Lavastus + puvut + miljöö -- 4
Näyttelijät -- 5

= 13 / 15

Kaikki hyvää. Kiinnostavia kuvakulmia. Deanista t-paitoineen tuli tyyli-ikoni. Näen, mistä Grease lainasi maailmansa.

Näyttelijät erityisen hyviä. Dean heittäytyy rooliinsa rajulla antaumuksella ja yllättää joka otolla. Muutkin tekevät hienoa työtä. Plato katsoo vanhempaa ystäväänsä niin romanttisen kaihoisasti, että olin yllättynyt sellaisesta 50-luvun leffassa! (Positiivisesti, tietenkin.)

(3) Elämys:
Tempauduin elokuvan maailmaan, unohdin itseni -- 4
Kokemus eli mielessä pitkään -- 3,5
Tahtoisin nähdä uudelleen -- 3,5

= 11 / 15

Juu. Lähinnä elokuvasta jäi positiivisia tunnelmia. Siihen oli helppo eläytyä ja uskon muistavani sen pitkään. Katsoisin toistekin. Juoni on selkein heikkous, mutta sekään ei ole toivoton. Vain hyvin dramaattinen.

===> Yhteensä 40 p

---

James Dean on legendaarinen.
Hän myös näytteli oikeesti hyvin. Sitä en ollut ennen tiennyt.

(Jos hän olisi elänyt, hänelle olisi voinut käydä johntravoltat. Täydellisyyden ruumiillistumasta pyyleväksi skientologiksi. Sitä emme saa koskaan tietää. Nuorena nukkuneen imago pysyy ikuisesti täydellisenä.)

The Fugitive Kind (1959)

Katsoin töiden merkeissä. En kääntänyt, tarkastin vain. Kuvan laatu oli huono, joten tämä on vain puolikas arvio perustuen dialogiin, ei niinkään kuvaukseen.

Pisteeni: ++++ (movielens), 8 (imdb)

Tennessee Williamsin loistava teksti tekee epäsovinnaisesta draamasta nautittavan elämyksen.



Mistä on kyse? Nuori, vihainen muukalainen tulee töihin kyläkauppaan aikomuksenaan kääntää uusi lehti elämässään - mutta pikkukaupungissa on omat draamansa.

Hyvää: Mieltsin hyvä teksti. Ensi minuuteista lähtien olin varma, että tämä perustuu näytelmään. Koko leffan katsottuani tarkistin asian, ja toden totta: Tennessee Williamsin näytelmä Orpheus Descending on elokuvan taustalla. (En tunne näytelmää, mutta elokuvaan asti alkuperäisen Orfeus-myytin teemat eivät juuri olleet kantautuneet.) Sen huomaa erittäin hyvällä tavalla. Vuorosanat ovat aivan eri sfääreistä kuin rivikäsikirjoituksessa. Kieli on kaunista. Joka tavu puhuu enemmän kuin tuhat kuvaa. Neljä tähteä tulee 95-prosenttisesti pelkästään tästä tosiasiasta.

Lisäksi näyttelijätyö oli hyvää. Luin imdb:stä, että Anna Magnani ei puhunut englantia ja näyteli osan foneettisesti! Siihen nähden suorastaan uskomaton roolisuoritus.

Huonoa: Loppu oli minulle lievä pettymys. (spoileri alla) Aviorikoksesta ei kai tiettyyn aikakauteen(70-luku?) asti voitu jättää rankaisematta. Toivoin toisenlaista loppua, koska elokuva muuten tuntui niin epäsovinnaiselta. Tuho oli masentavan ennalta-arvattava.

Kannattiko katsoa: Kyllä minusta.