Dreamgirls - 22.08.2009

Meillä oli Janna-ystävän kanssa musikaalileffateemapäivä. Se alkoi vahingossa, kun tuijotimme krapulassa lauantain B-luokan perheleffaa Jacksonin musikaalisesta perheestä. Hiukan piristyttyämme päätimme, että Dreamgirls olisi looginen temaattinen jatko. Dreamgirlsistä innostuimme katsomaan vielä Hairsprayn, joka on hiukan etäisemmin samaa teemaa ja on vaan tosi hyvä eikä Janna ollut nähnyt.


Tähtiä: 4/5

Hyvää: Todella energisiä, suurella lahjakkuudella esitettyjä musiikkinumeroita. Eheä kokonaisuus. Jamie Foxx on itsestään selvä tapaus, mutta Eddie Murphy vetää upeasti, ja kokemattomat näyttelijät pärjäävät hämmästyttävän hyvin. Jennifer Hudsonia ei kehuttu turhaan. Beyoncé olisi ansainnut enemmänkin kehuja. Oli rohkeaa ottaa tämä rooli: muovinen, kaupallinen tyttöbändi, jonka jäsenet vaihtuvat selittämättömästi, kuulostaa turhankin tutulta. Beyoncélta taitaa löytyä itsekriittisyyttä ja halua tulla vakavammin otetuksi artistiksi.

Huonoa: Musiikkikohtauksia ei olisi tarvinnut ainakaan pidentää. Jopa minä jouduin tuomitsemaan muutaman ylipitkäksi, vaikka lahjakkuudesta ja täysillä revittelystä nautinkin.

Lisäksi leffa pyrki kummallisesti tasapainoilemaan diegeettisen ja ei-diegeettisen musiikin rajalla. (Kun viimeksi puhuin erosta, Olli otti termit puheeksi. Sittemmin olen itse kohdannut ne alan kirjallisuudessa. Diegeettinen = elokuvan todellisuudessa esitetty musiikki, ei-diegeettinen = musiikki, joka tapahtuu elokuvan todellisuuden tuolla puolen - nimitin sitä "symboliseksi" kun olin ihan itte tehnyt jaon enkä tuntenut termejä. Ks. linkki yllä, jos ja kun laajemmalle selitykselle on tarvetta.)

Dreamgirlsin musiikki on pitkään on 100% diegeettistä, mutta äkkiä hypätäänkin puhtaasti ei-diegeettiseen musiikkihetkeen, sellaiseen perinteiseen, jossa olisi turha kysellä: "Mistä tämä taustamusiikki tulee ja miten kaikki osaavat sanat ?" Tämän jälkeen diegeettisiä ja ei-diegeettisiä elementtejä sekoitellaan, mutta diegeettiset dominoivat. Elokuva tuntuu lähtökohtaisesti vierastavan ei-diegeettistä musikaalia, mutta on kuitenkin ottanut mukaan sellaiset ei-diegeettiset huippuhetket, joista ei saanut diegeettisiä tekemälläkään, muttei poiskaan raaskinut jättää. Kokonaisuus ontuu, jos on tottunut lähestymään tämmöisiä asioita analyyttisesti. Suurta yleisöä ei ehkä häiritse. :D

Huippuhetki: Musikaalin leffaversioon on lisätty biisi Oscar-kisaa varten, kuten lähes aina. Harvoin kuitenkaan lisätty kappale on musikaalin paras! Alla Beyoncé esittää meille kappaleen Listen. Kertosäe aiheuttaa minulle mahtavat kylmät väreet. Leffan kontekstissa biisi puhuttelee vielä paljon enemmän, nostaa kyyneleet silmiin. Jos ei pelkää spoilereita, YouTube-pätkän alkuun jätetty kohtaus pohjustaa kappaletta hyvin. Itse laulu alkaa parin minsan kohdalta. Beyoncé pistää parastaan todistaakseen, ettei ole muovinen, ohutääninen tähtönen. Laulaisipa useammin näin. (Ja totta kai japaninkieliset (?) tekstitykset. Nehän on olennaiset.)

Päivitin pitkästä aikaa katsottavien listan.

Leffablogi on pitkään lojunut puolikuolleessa tilassa. Ei ole aika riittänyt. Katsottavien listasta on mulle iloa ja hyötyä katseluprojektieni jäsentelyssä. Yritän pitää sen ajan tasalla. Enempää en uskalla luvata. :)

Myös katsottujen listan voisi päivittää. Pidän sellaista joka tapauksessa paperipäiväkirjani takasivulla, jostain sairaasta syystä.

(Lisäys: päivitetty. Listassa on tosin jonkinlainen aukko. Luultavasti näin leffoja myös kesä-heinäkuun vaihteessa. Toisaalta olin silloin esim. viikon Britanniassa, joten ehken kovin montaa.)

Click! (Nelonen tänään su 14.6. klo 21)

Ei arvostelu, mutta leffasta kuitenkin, joten laitetaan tännekin. Leffan arvosteluni oli aikoinaan 4/5.

Tänään telkkarista tulee leffa, joka sai minut tekstittäessäni itkemään kuin vesiputous. Ihan vaan, jos joku haluaa tarkistaa, reagoiko samalla tavalla. (Mulle tää oli jotenkin sellainen "kivikin itkisi" -elämys, vastoin KAIKKIA odotuksia.)

Mielestäni en kuitenkaan tekstittänyt Neloselle, joten tässä on vissiin eri tekstit? Outoa sinänsä. Pitäisi ehkä tarkistaa, onko samat, koska silloin multa pimitetään uusintakorvauksia.

Star Trek - 02.06.2009

My review, copied from facebook & extended somewhat:

I would undoubtedly have enjoyed this more if I'd focused less on differences from original movies. No can do, so there you go. Still enjoyed it.

Good: Karl Urban as Bones was a standout, the only one truly channeling the original character / actor. Uncanny. (Don't tell me channeling wasn't the point. I wish it had been.) He's also very handsome, but honestly, I was awed by his performance. The looks were a bonus.


See? See? (But again, not just looks or similarity in looks - acting. If everyone had done as good a job as Urban, it would have been Star Trek heaven.)

Also liked Chris Pine's Kirk and enjoyed Kirk & Bones's banter. Simon Pegg's Scotty spoke much like a Glasgwegian, so obviously close to my heart... not close to the original, but not a major character anyway. Anton Yelchin (Chekov) has a disarmingly earnest air about him, impossible to dislike the boy in anything, despite the over-the-top russian accent.

Bad: Spock was a serious disappointment: character too emotional, actor so VERY wrong in the face department. Just. Not. Spock. This was one of my biggest problems with the film, as I adore the original Spock (was heartwarming yet sad to see Nimoy so old and frail). After a good Kirk and a great Bones, the holy trinity was sadly left incomplete. The hole was the size of a house, and the main reason this film was just OK to me, not more.

Uhura and Sulu were seriously miscast. Uhura should not be some skinny doe-eyed model girl, and Sulu should not be a Korean from Harold and Kumar, and that's that.

What I mean about Spock being bumpy:


Arched eyebrows suit certain people (Hugo Weaving springs to mind as a prime example). They do not suit people with droopy eyelids. If you have droopy eyelids to start with, you end up looking like a bumpy Whedon vampire. I kept thinking 'Argh! Spock looks disfigured!' all the way through the film. Shallow and mean-spirited, but the thought wouldn't leave me alone.

Bottom line:

The next one ought to be easier, as I have already made these comparisons and know what to expect. The parallel universe plotline is clever, gives them freedom to take liberties.

At times the film felt more Star Wars than Star Trek. (Not a compliment, although I do enjoy the original Star Wars trilogy: Wars replaces Trek's depth and intellectuality with action scenes that go on forever, right?) However, was mostly redeemed towards the end.

Rating: 3,5/5

X-Men Origins: Wolverine - 07.05.2009

Kopioin facebookista leffa-arvosteluni.

Kirjoitin sinne tänään myös Star Trekistä, voin kopioida senkin myöhemmin. Facebook-kieleni on englanti, joten kielikylpyä lukijoille. :)


Here's the thing:

Even if one were normally attracted to non-macho metrosexual types, so metrosexual that a lot of other girls go "What, someone finds THAT attractive? What about this latin lover right next to it?", but you just go "Nah, I prefer this" (completely hypothetically speaking, cough)... Even if one were generally that way inclined, Wolverine is just SO macho that he appeals directly to the cavewoman deep within the subconscious of every (heterosexual?) female, bypassing normal evaluation processes so that you mostly just go weak at the knees, "You carry me somewhere? Now?", and also start to type in run-on sentences.

I fail to understand how anyone's favourite comic book character can NOT be Wolverine. He has it all. I have now decided that Hugh Jackman should only ever play this guy until the day he retires. (And occassionally sing and dance. I actually think he could make a Wolverine musical work, but I'm probably in the minority on that one.)


I could rave about Jackman all day, but the rest of the film was just OK. Entertaining, cool action, no huge flaws, would have been massively improved by cutting the number of minor characters by 50 to 70%. (And what the hell were the ugly CGI claws?! Those were SO obviously put in afterwards, beyond embarassing.)

Rating: 3,5/5.

Kokonainen paketti elokuvia

The Notebook - 07.02.2009
Katsoin tämän sokerihymistelyn 100% sen vuoksi, että Ryan Gosling (jolla on ehkä maailman rumin imdb-kuva) on aina helvetin hyvä. Oli nytkin (suoraan hänelle kaikki leffan pisteet), eikä leffan takaumapuolessa muutenkaan itse asiassa ollut suurempaa vikaa. Äklösiirappinen kehyskertomus (eli leffan nykyhetki) oli kuitenkin tuskallista katsottavaa jo ennen yli-yli-ylimelodramaattista loppua, joka sai minut haluamaan ahmia raakoja sitruunoita tai juoda Kodin Putkimiestä, jotta saisin sokerisiirappihunajaisen maun pois suustani. Ei pysty. Ei kestä. Kauhein koskaan näkemäni naisille suunnattu nyyhkyleffa, ja olen sentään tekstittänyt ainakin yhden Danielle Steel-TV-elokuvan. 1,5/5

Click - 06.02.2009
Jäi hemmetin sekavat tunnelmat. Kokonaisuutena valtavan paljon parempi kuin odotin. A Christmas Carolista kloonattu juoni yltyi niin liikuttavaksi, että itkin kuin vesiputous - mutta joukossa yhdentekevää huumoria ja pari todella luontaantyötävää "vitsiä". Joudun silti vastoin kaikkia periaatteitani antamaan tälle neljä tähteä, koska satavarmasti suosittelisin tätä itselleni. Jäi suorastaan ylevä fiilis katsomisen jälkeen, kuten nyt semmoisesta itkemisestä yleensä. (Varmaan auttaa, että olen 100% samaa mieltä: perhe on tärkein.) 4/5

The Fall - 03.02.2009
Visuaalisesti upea. Kässärikin pääpiirteissään ok, vaikka jotenkin pirstaleinen ja laimea. Isoin puute: visuaalinen loisto olisi kaivannut isompaa draamaa, nyt epätasapaino. Lee Pace on uusin nimi ihastuslistallani (kategoriassa "sielukkaat silmät, kärsii kauniisti"... á la Adrien Brody), lapsinäyttelijä myös hyvä. 4/5 (just ja just ylsi neloseen)

Frost/Nixon - 31.01.2009
Niin hyvä ja kiinnostava kuin mahdollista, kun aihe on (minulle) lähtökohtaisesti kuiva ja epäkiinnostava. Loistonäyttelijät. Ei mitään vikaa, mutta näistä aineksista ei synny mulle huippuleffaa, vaikka voissa paistaisi. 3,5/5

The 40 Year Old Virgin - 24.01.2009
Steve Carellin loistosuoritus pääroolissa jäi vahvasti mieleen, mutta niin jäi ikävä kyllä kauhea juonikin. Sori, mutta en jenkkityyliin ihannoi neitsyyttä tai usko avioliittoon asti odottamiseen. Ei. Pysty. Samastumaan. Päähän sattuu. Erilaisella lopulla olis voinut olla oikeesti hyvä. 3/5

Låt den rätte komma in - 22.01.2009
Tein itselleni teemapäivän. Katsoin ensin Twilightin, sitten tämän. Oli yllättävän antoisa kokonaiselämys. Tää oli hyvä elokuva. Vampyyritytön esittäjä oli lumoava. Vaikea uskoa, että se oikeasti on tavallinen lapsi. Ainoa moitteeni: kuulun MTV-sukupolveen ja pitkästyn mihinkään liittymättömistä puolen minuutin maisemakuvista. Tiivistämällä leffa olis voinut parantua jopa viiteen tähteen. 4/5

Twilight - 22.01.2009
Ei kokonaan paska. Alkupuoli toimii kivasti yllättävän vähäsokerisena teinikuvauksena. Jopa dramaattisen romanssin hapuileva alku tuntuu... realistiselta? (Jos siis eläisimme yliluonnollisessa todellisuudessa.) Puoleenväliin asti leffa on itse asiassa aika hyvä. Kun romanssi alkaa kukoistaa, tulee ikävä kyllä täysin turhia, itseään toistavia fiilistelykohtauksia, ja, mikä pahempaa, kun "pääjuoneen" vihdoin päästään, se on lattea, aukkoinen ja joka tasolla epätyydyttävä. Alku hyvä, loppu huono. Taidan silti katsoa jatko-osankin. 3/5

Slumdog Millionaire - 01.01.2009
En vaan pysty tykkäämään. Kässäri ei toimi mulle millään. (Kidutusta TV-pelin vuoksi? Missä universumissa vika kysymys voi olla noin helppo? Miksi "sankaritar" on passiivinen lahna, jota pitää pelastaa ja pelastaa? Ynnä muuta, ynnä muuta. Sattuu päähän.) Mutta on, on, on ansainnut Oscarit leikkauksesta, kuvauksesta ym, ym, ym. Oli niin mestarillinen monella tapaa, että harmitti olla pitämättä. Einille tää oli viiden tähden leffa. 2/5

Australia - 27.12.2008
Alkupuoli toimii mainosti seikkailuleffana. Kertojanääni on ehkä ihanin ikinä (täydet pisteet ko. lapsinäyttelijälle). Hugh on hurmaava macho ja Nicole hauska tiukkis. Tämä olis voinut saada multa vaikka neljä tähteä, jos olis loppunut ajallaan. (Näkeehän sen. Siinä on selvä lopun paikka.) Ikävä kyllä leffa ei tajua loppua vaan muuttuu elämäni huonoimmaksi sotamelodraamaksi. Juoni ei toimi, pirstaloituu, kauheeta paatosta, käsikirjoittajakin lopettanut hommat kesken ja joku siivooja pistellyt hatusta käsittämättömän korneja vuorosanoja, joissa mm. lapsia verrataan karjalaumaan. Pahimpien kohdalla teki mieli hakata päätä penkkiin niin, että taju lähtisi. Annan kolmosen siksi, että positiivinen alku jäi kumminkin päällimmäisenä mieleen. 3/5

Katselulista päivitetty.

Wautsiwau, ensimmäinen toimintoni kuukauden mittaisen blogiloman jälkeen. Tästä se lähtee!