Pääsen vielä muuhunkin hyvään, mutta sallinette minun ensin ylistää Adrien Brodya. Se on älyttömän loistava ja älyttömän ihana. Muistan ikuisesti, miten istuin katsomassa upeaa Pianistia ja mietin, kuka tämä sielukas mies on ja miten hän voikin koskettaa minua näin. Samana vuonna katsoin Oscar-gaalaa, muistin reaktioni ja toivoin sydämestäni Brodyn voittavan - mutten hetkeäkään uskonut asiaan. Ei kai kukaan uskonut! Hänestähän olisi voittaessaan tullut historian nuorin miespääosapalkittu. Lisäksi Daniel Day Lewisin voittoa pidettiin satavarmana ja kolme muutakin ehdokasta olivat huippunimiä ja ex-voittajia (Jack Nicholson, Nicolas Cage, Michael Caine). Kun Halle Berry sitten luki Brodyn nimen, se sai minut uskomaan oikeuden voittoon maailmassa ja siihen, että aito lahjakkuus sittenkin palkitaan jopa Hollywoodissa. Nauroin onnellisena, kun Brody sekosi aivan totaalisesti (kukapa ei olisi seonnut) ja antoi sen kuuluisan suudelman Halle Berrylle (Jota ei siis tuntenut etukäteen. "I bet they didn't tell you that was in the gift bag"). Vautsi. Se on lämmin muisto.Brody on niiden näyttelijöiden listalla, joiden vuoksi minun kuuluu katsoa mikä tahansa elokuva. Hollywoodland ei saanut minua harkitsemaan periaatetta uudelleen. Brody on tässäkin loistava - ja hämmästyttävän erilainen muihin rooleihinsa nähden. Hänessä on jotain siitä, mitä ihailen Meryl Streepissä: hän ei ole vain sama näyttelijä esittämässä eri henkilöä. Hän on eri henkilö.
Lisäksi Brody vie minulta jalat alta olemalla samaan aikaan sielukas ja seksikäs, uhkaava ja hellyttävä, sotalapsi ja narkkari. Sillä on ne isot silmät. Isot silmät ovat kaikki kaikessa. Mutta tämä on jo hieman pinnallista.
Halle Berry ei näytä pistävän vastaan. Eikä suukko tuossa edes näytä spontaanilta vaan lavastetulta. Mutta tilanne kokonaisuudessaan oli minusta niin spontaani, ettei edes Oscar-voittaja voisi sellaista feikata. Ja kyllä Halle myöhemmin näytti järkyttyneeltä, kun ensin pääsi irti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti