Zodiac (2007)

Olen alkanut taas harrastaa yksin leffassa käymistä, kun Marjukka on häipynyt Turkuun ennen Pariisiin häipymistään. Eilen kävin katsomassa tämän. Kirjoitan kyllä myös siitä Hollywoodlandista, mutta tämä on nyt tuoreimpana mielessä.

Pisteeni: +++ (movielens), 5 (imdb)

Hieno näyttelijäntyö, kuvaus ja ohjaus kannattelevat ylipitkää, epätasaista ja ajoittain jopa epäkiinnostavaa trilleriä miten kuten.


Mistä on kyse? San Franciscon toimittajat ja etsivät jäljittävät koodikirjeitä lähettelevää sarjamurhaajaa 60-luvun lopulta 90-luvulle. Oma elämä jää helposti jalkoihin.

Hyvää: Näyttelijät olivat hienoja. Robert Downey Jr:sta on turha edes sanoa mitään. Leffa oli katselulistallani hänen vuokseen. Muut eivät lainkaan kalvenneet hänen rinnallaan. Mark Ruffalon ja Anthony Edwardsin etsiväparivaljakko oli symppis, ja ensimäistä kertaa ehkä jotenkin onnistuin näkemään myös Jake Gyllenhaalin viehätyksen. (Mutta miksi Chloë Sevigny esittää aina kylmiä naisia?)

David Fincher oli kuvannut joitain hienoja kamera-ajoja. Lisäksi pidin leffan ajoittain aseistariisuvasta, kuivan humoristisesta tunnelmasta. Hassuja vuorosanoja pokerinaamalla, aina hyvä juttu.

Huonoa: Huonoa oli enemmän kuin hyvää. Kun leffan tunnelma ei ollut kuivan humoristinen, se oli usein pelkästään kuiva. 2 h 40 min on pitkä kesto, ja siltä se myös tuntui. Kokonaisuus oli poukkoileva ja epätasainen, eikä loppu tuonut minkäänlaista tyydytystä. Jatkuvat aikahypyt tekivät vaikeaksi kadottaa itseään hetkeen. Kokemus jäi ulkokohtaiseksi. Sinänsä sympaattisia hahmoja katosi matkan varrelle.

Tästä kai näemme, ettei tosielämä (Zodiac perustuu tositapahtumiin) ole yhtään niin kauniin symmetristä kuin keinotekoisesti luodut juonikaaret. Jotenkin sitä selkeästi huomasi odottavansa venäläisten formalistien kriteereiden täyttymistä: jos esitellään naula, siihen myöhemmin ripustetaan hattu. Kaikella pitäisi olla funktionsa, kokonaisuuden symmetrinen.

Eikä kai ole väärin odottaa fiktiolta, viihteeltä, tiettyjä asioita? Muutenhan se ei eroaisi dokumentista. Zodiacin ongelma on ehkä, että se on fiktiota, joka pyrkii dokumentoimaan tositapahtumia. Sellaisena sen lopputulos on epätasainen, ei kunnolla kumpaakaan. Ei miellyttänyt. Jäi vajaaksi.

Kannattiko katsoa? Ei välttämättä. Paremman puutteessa. Suosittelen ennemmin Hollywoodlandia.

Adrien Brody

Hei, mun piti kirjoittaa elokuvasta Hollywoodland, mutta lyhyestä alustuksestani tulikin kokonainen vuodatus ja pääsin varsinaisessa aiheessa vasta puoliväliin! Paras lienee julkaista tämä erikseen.

Pääsen vielä muuhunkin hyvään, mutta sallinette minun ensin ylistää Adrien Brodya. Se on älyttömän loistava ja älyttömän ihana. Muistan ikuisesti, miten istuin katsomassa upeaa Pianistia ja mietin, kuka tämä sielukas mies on ja miten hän voikin koskettaa minua näin. Samana vuonna katsoin Oscar-gaalaa, muistin reaktioni ja toivoin sydämestäni Brodyn voittavan - mutten hetkeäkään uskonut asiaan. Ei kai kukaan uskonut! Hänestähän olisi voittaessaan tullut historian nuorin miespääosapalkittu. Lisäksi Daniel Day Lewisin voittoa pidettiin satavarmana ja kolme muutakin ehdokasta olivat huippunimiä ja ex-voittajia (Jack Nicholson, Nicolas Cage, Michael Caine). Kun Halle Berry sitten luki Brodyn nimen, se sai minut uskomaan oikeuden voittoon maailmassa ja siihen, että aito lahjakkuus sittenkin palkitaan jopa Hollywoodissa. Nauroin onnellisena, kun Brody sekosi aivan totaalisesti (kukapa ei olisi seonnut) ja antoi sen kuuluisan suudelman Halle Berrylle (Jota ei siis tuntenut etukäteen. "I bet they didn't tell you that was in the gift bag"). Vautsi. Se on lämmin muisto.

Brody on niiden näyttelijöiden listalla, joiden vuoksi minun kuuluu katsoa mikä tahansa elokuva. Hollywoodland ei saanut minua harkitsemaan periaatetta uudelleen. Brody on tässäkin loistava - ja hämmästyttävän erilainen muihin rooleihinsa nähden. Hänessä on jotain siitä, mitä ihailen Meryl Streepissä: hän ei ole vain sama näyttelijä esittämässä eri henkilöä. Hän on eri henkilö.

Lisäksi Brody vie minulta jalat alta olemalla samaan aikaan sielukas ja seksikäs, uhkaava ja hellyttävä, sotalapsi ja narkkari. Sillä on ne isot silmät. Isot silmät ovat kaikki kaikessa. Mutta tämä on jo hieman pinnallista.

Halle Berry ei näytä pistävän vastaan. Eikä suukko tuossa edes näytä spontaanilta vaan lavastetulta. Mutta tilanne kokonaisuudessaan oli minusta niin spontaani, ettei edes Oscar-voittaja voisi sellaista feikata. Ja kyllä Halle myöhemmin näytti järkyttyneeltä, kun ensin pääsi irti...

Spider-Man 3 (2007)

Pitihän tämä katsoa. Käytiin leffassa siskojen kanssa oikein ensi-illassa, kun Einikin sattui olemaan Tampereella.

Pisteeni: +++ ½ (movielens), 7 (imdb)

Supersankaritrilogian päätösosa on sotkeutua omaan monimutkaisuuteensa, mutta selviytyy kohtalaisesti taitavien käsikirjoittajien ja näyttelijöiden ansiosta.


Mistä on kyse? Hämähäkkimiehen ykköselokuvassa alkaneet juonikuviot saatetaan päätökseen.

Hyvää ja huonoa sekaisin: Tämä elämys oli pieni pettymys. Kaiken kaikkiaan elokuva ei ole huono, mutta varsinkin mestarillisen kakkosen rinnalla se kalpenee. Pahin heikkous on ihan liian täyteen ahdettu juoni. Ymmärrän, että voi olla vaikeaa yrittää solmia kaikki langat lopullisesti, mutta lopputulos on vähemmän kuin täydellinen. Mietin katsoessani, olivatko kaikki elementit tarpeellisia. Jos esimerkiksi Hiekkamiehen olisi leikannut pois tai kutistanut juonielementtinä paljon pienemmäksi, elokuva olisi ehtinyt johdonmukaisemmin keskittyä kilpailuun ja kateuteen lehden toimituksessa ja mustaan Hämähäkkimieheen. Tällaisenaan elokuvalta puuttuu selkeä painopiste. Kaikesta kerrotaan vähän, mistään ei kunnolla.

Tämän sanottuani kiirehdin lisäämään, että elokuva punoo moninaisista juonistaan toimivan verkon. Huonompi käsikirjoittaja olisi voinut tehdä niistä sellaista sillisalaattia, ettei sitä seuraisi kukaan. Spider-Man-elokuvat ovat kuitenkin olleet tunnettuja loistavista käsikirjoituksistaan, ja ammattitaito näkyy edelleen. Käsikirjoitus jonglööraa elementeillä ja pelastaa kaiken, mitä pelastettavissa on.

Myös näyttelijät ovat hyviä. Tobey Maguire on syntynyt esittämään nörttisankaria (ja vastaavasti Travolta-kävelynsä on kyseenalainen). Kirsten Dunst ei ole koskaan ollut luontevampi kauniina naapurintyttönä (mutta feikkaa harvinaisen huonosti laulamista). James Francokin pääsee näyttelemään moniulotteisemmin kuin ennen. Topher Gracen roolia olisin ehdottomasti kasvattanut! Lisäksi kunnimerkkia J.K. "Schillinger" Simmonsille, jonka suoritukset ärjyvänä päätoimittajana ovat riemastuttavia :D

Siis: ei huono elokuva. Parempi kuin vaikkapa viimeinen X-Men (Sam Raimi ei tehnyt Bryan Singereitä ja hypännyt laivasta kakkososan jälkeen). Tukevaa keskitasoa. Muttei kakkososan arvoinen lopetus.

Kannattiko katsoa? Jos on nähnyt kaksi ekaa, tämä on pakkokatsottava ja saattaa juonikuviot päätökseen kiitettävästi.

All in a Night's Work (1961)

Työjuttuja taas. Viime aikoina näitä on riittänyt. Se on aika kivaa - olen nähnyt monta laadukasta vanhaa leffaa, joista en olisi muuten koskaan kuullutkaan (sivistymätön moderni kakara kun olen). En tekstittänyt tätä, tarkistin vain.

Pisteeni: ++++ (movielens), 8 (imdb)

Hyvää: Osattiin sitä ennenkin. Tämä hakkaa useimmat nykyajan romanttiset tusinakomediat siinä missä joku harvinainen nykyään tehtävä helmikin. Nauroin paljon. Oli hauska, herttainen, nokkelasti kirjoitettu ja jopa sisäisesti looginen ja uskottava. Aika ihana.
Huonoa: Ei oikein mitään. Komediat vain harvoin saavat minulta viittä tähteä, koska tunnetaso jää heppoisemmaksi.
Kannattiko katsoa? Oli tosi hauska. Ehdottomasti.