Half Nelson (2006)

Käänsin tämän. Jos teillä on Canal +, katsokaa. Tämä on paras koskaan kääntämäni elokuva. (En tarkoita "parhaiten", vaan... tosi hyvä leffa.)

Pisteeni: 4 (movielens), 8 (imdb)

Hienoa, pientä elokuvaa vahvistavat Oscar-tason näyttelijäsuoritukset.

Mistä on kyse? Huumeriippuvainen historianopettaja tutustuu oppilaaseensa, jonka perhe on mukana huumekaupassa.


(1) Lähtökohdat:
Aihe + teemat + sävy -- 4,5
Juoni -- 4,5
Käsikirjoitus -- 4
Hahmot -- 5

= 18 / 20

Tämä rohkea pieni elokuva toimii vähäeleisyyden varassa. Hahmot puhuvat niukasti, katsovat paljon. Ja millaiset hahmot! Opettaja ja oppilas ovat moniulotteisia ihmisolentoja. Heidän unohtaa olevan fiktiota. (Tästä suuri ansio näyttelijöille - kohtia "hahmot" ja "näyttelijät" on mahdoton kunnolla erottaa.)

Juoni on hyvä. Loppu on hyvä. En löydä elokuvan aineksista huonoja asioita.

(2) Toteutus:
Ohjaus + leikkaus + kuvaus -- 4,5
Lavastus + puvut + miljöö + efektit jne -- 4
Näyttelijät -- 5+

= 14,5 / 15

Elokuva on ohjattu hitaasti ja rauhallisesti. Musiikkivideomaisuus on hyvin kaukana.

Näyttelijät ovat uskomattomia. Ennen kaikkea Ryan Gosling (joka imdb-kuvassaan näyttää IHAN erilaiselta, katsokaa ennemmin niitä muita kuvia), joka oli tästä Oscar-ehdokkaana täydestä syystä. Hän olisi ansainnut voittaa siinä missä Forest Whitakerkin. (Ehkä enemmän, koska tämä todella oli päärooli. Kantoi elokuvan. Forest oli pää- ja sivuosan rajoilla.) Goslingin läsnäolo kuvissa on magneettista. Hiljaisuus puhuu yhtä paljon kuin sanat.

Myös oppilasta näyttelevä teinityttö (Shareeka Epps) on todella hyvä.

(3) Elämys:
Tempauduin elokuvan maailmaan, unohdin itseni -- 4
Kokemus eli mielessä pitkään -- 3,5
Tahtoisin nähdä uudelleen -- 3

= 10,5 / 15

Tämä on taas tämä. Paha arvioida, kun näkee elokuvan töiden yhteydessä. Töitä tehdessään ei voi kunnolla tempautua elokuvan maailmaan. Ajattelin kuitenkin moneen kertaan: "Omituista, että minulle maksetaan. Olisin itse maksanut tämän näkemisestä."

"Kokemus eli mielessä pitkään" ja "Tahtoisin nähdä uudelleen" ovat jänniä kategorioita. Niiden käyttäytymistä ei voi ennustaa. Kertaalleen suuren vaikutuksen tehneet elokuvat saattavat pudota nopeasti mielestä ja olla jättämättä halua katsoa toiste, ihmeelliset altavastaajat jäävät joskus kummittelemaan ajatuksiin ja uniin. Tästäkään hienosta elokuvasta ei jäänyt vahvoja jälkikaikuja.

(Halu nähdä raskaatkin mestariteokset uudelleen toisaalta herää sitten joskus. Tänä vuonna olen tuntenut halua katsoa Pianistin, vaikka 2003 tunsin jääneeni höyryjyrän alle ja tiesin, että yksi kerta riittää moneksi vuodeksi.)

===> Yhteensä 42 p ===> Arvosana: 4+

Transformers (2007)

Satuinpa näkemään tällaisen, kun muokkasin leffateatterikäännöksen dvd:lle sopivaksi.

Sananen työjutuista: näen ne väistämättä eri silmin. Pysähtelen joka vuorosanan jälkeen kääntämään, joten leffan kokonaisuudesta tulee erilainen. Minulta saattaa jäädä huomaamatta vaikkapa, että joku kohta on katsoessa tylsä, koska aivoillani on koko ajan työtä. Ja huomaan pienimmätkin tekstuaaliset yksityiskohdat. Kuva on pieni, joten visuaaliset seikat eivät tule samalla tavalla esille. Ynnä muuta, ynnä muuta. Mutta... no, arvioin tämä siitä huolimatta samalla asteikolla.

Pisteeni: 4 (movielens), 8 (imdb)

Nuorisolle suunnattuun toimintaseikkailuun on tajuttu laatia hyvä juoni ja sujuva käsikirjoitus.

Mistä on kyse? Maapallo joutuu keskelle avaruussotaa. Osa ajoneuvoiksi muuntautuvista avaruusroboteista tahtoo orjuuttaa maapallon, osa taistelee ihmisten rinnalla.


(1) Lähtökohdat:
Aihe + teemat + sävy -- 4
Juoni -- 4,5
Käsikirjoitus -- 4,5
Hahmot -- 4

= 17 / 20

"Ai että autoja, jotka muuntautuvat roboteiksi? Just." Mielikuvitustaan juuri venyttämättä näkee, että Transformers-aiheesta olisi saanut tehtyä käsittämättömän hölmön elokuvan. Siihen nähden on pienoinen ihme, että aineksista syntyikin toimiva tarina. (En tosin tiedä, onko sarjan mytologiaa raiskattu. En tiedä siitä mitään.)

Tämän elokuvan juoni ja käsikirjoitus ovat mitä onnistuneimmat. Kaikki on tasapainossa. Juoni kulkee eteenpäin jouhevasti, hahmoilla on motiivit toiminnalleen, loppu on aidosti klimaattinen (joka tosin suomeksi taitaa tarkoittaa "ilmastoon liittyvä", onpa valheellinen sanaystävä). Näpsäkkä käsikirjoitus on laadittu ennen kaikkea (varhais)teiniyleisön ehdoilla. Heitä kosiskellaan lievästi alatyylisillä vitseillä, jotka voisivat aikuisten leffassa olla typeriä, mutta mielestäni oikeuttavat tässä olemassaolonsa. Ja välillä naurattavatkin. Toiset hetket ovat jokseenkin koskettavia. Missään kohtaa aivot eivät huuda "MIKSI?": sisäinen logiikka on kunnossa.

Hahmoille antamani nelonen on keskiarvo. Lievästi kliseisille, mutta asiansa ajaville ihmishahmoille antaisin kolmosen, roboteille vitosen. On saavutus, että yleisön saa välittämään metallijättiläisistä. Ohjaaja Michael Bay oli kuulemma vaatinut kivenkovaan, että roboteista on tehtävä moniulotteisia, samastuttavia hahmoja. Hieno juttu, se onnistui. (Bay on vihdoin tehnyt jotain oikein. Ehkä vielä joskus pystyn nimensä kuullessani olemaan ajattelematta Trey Parkerin sanoitusriviä "Why does Michael Bay get to keep on making movies?" Heh.)

(2) Toteutus:
Ohjaus + leikkaus + kuvaus -- 4
Lavastus + puvut + miljöö + efektit jne -- 4
Näyttelijät -- 3,5

= 11,5 / 15

Juu, hienot efektit. Hienoa toimintaa. Käsittämättömän hyvin animoidut robotit. Taas uurretaan uraa. Tämä osasto lienee jokseenkin itsestään selvä? Teinityttö ei olisi tarvinnut niin paljastavia vaatteita, mutta jälleen oli se kohdeyleisö.

Näyttelijät ovat ok. Hakkeritytön aksentti on tosi ärsyttävä, mutta se on näköjään hänen omansa (australialainen). Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Josh Duhamel on aika seksikäs. Outoa, etten ensin huomannut sitä. Ja vissiin miespuolisten mielestä se teinityttö on.

(3) Elämys:
Tempauduin elokuvan maailmaan, unohdin itseni -- 4
Kokemus eli mielessä pitkään -- 3
Tahtoisin nähdä uudelleen -- 2,5

= 9,5 / 15

On ihan hyvä saavutus, että jopa kääntäessä aloin seurata elokuvaa myös tunnetasolla. Niin käy melko harvoin. Katsottuani kuitenkin unohdin sen, eikä uudelleen ole suurempaa hinkua nähdä. Katson varmaan sitten ajan päästä telkkarista, jotta näen siviilissäkin.

===> Yhteensä 38 p ===> Arvosana: 4-

Rebel Without a Cause (1955)

Klassikko tuli telkkarista. Oli pakko katsoa, kun en ollut koskaan nähnyt.

Pisteeni: 4 (movielens), 8 (imdb)

Kauniisti kirjoitetun, tyylikkään klassikon suurin vahvuus ovat näyttelijät, suurin heikkous juoni.

Mistä on kyse? Uusi poika tulee kaupunkiin ja joutuu yrityksistään huolimatta jälleen vaikeuksiin teiniporukoissa.


(1) Lähtökohdat:
Aihe + teemat + sävy -- 4,5
Juoni -- 3
Käsikirjoitus -- 4,5
Hahmot -- 4

= 16 / 20

Nuoruus ja kapina ovat ajattomia, samastuttavia aiheita. Tämä elokuva lähestyy niitä hienosti. Sen sävy on aidon kapinallinen, vaikka se nykymeininkiin verrattuna saattaakin vaikuttaa pliisulta. Käsikirjoitus on sujuvaa, osuvaa tekstiä. Monta hauskaa vuorosanaa. Elävät hahmot. Huomaan muistelevani joitakin kohtauksia (se hauskanpito autiotalossa!) hymyillen, tahtovani nähdä ne uudelleen.

Juoni ei ole ihmeellinen. Se, että kaikki on ohi 24 tunnissa, pakottaa tapahtumat huipentumaan kaoottisesti, epäuskottavastikin. Muut kirjoituksen osa-alueet kuitenkin kompesoivat hyvin.

(2) Toteutus:
Ohjaus + leikkaus + kuvaus -- 4
Lavastus + puvut + miljöö -- 4
Näyttelijät -- 5

= 13 / 15

Kaikki hyvää. Kiinnostavia kuvakulmia. Deanista t-paitoineen tuli tyyli-ikoni. Näen, mistä Grease lainasi maailmansa.

Näyttelijät erityisen hyviä. Dean heittäytyy rooliinsa rajulla antaumuksella ja yllättää joka otolla. Muutkin tekevät hienoa työtä. Plato katsoo vanhempaa ystäväänsä niin romanttisen kaihoisasti, että olin yllättynyt sellaisesta 50-luvun leffassa! (Positiivisesti, tietenkin.)

(3) Elämys:
Tempauduin elokuvan maailmaan, unohdin itseni -- 4
Kokemus eli mielessä pitkään -- 3,5
Tahtoisin nähdä uudelleen -- 3,5

= 11 / 15

Juu. Lähinnä elokuvasta jäi positiivisia tunnelmia. Siihen oli helppo eläytyä ja uskon muistavani sen pitkään. Katsoisin toistekin. Juoni on selkein heikkous, mutta sekään ei ole toivoton. Vain hyvin dramaattinen.

===> Yhteensä 40 p

---

James Dean on legendaarinen.
Hän myös näytteli oikeesti hyvin. Sitä en ollut ennen tiennyt.

(Jos hän olisi elänyt, hänelle olisi voinut käydä johntravoltat. Täydellisyyden ruumiillistumasta pyyleväksi skientologiksi. Sitä emme saa koskaan tietää. Nuorena nukkuneen imago pysyy ikuisesti täydellisenä.)

The Fountain (2006)

Huomasin, että tämä meni viimeistä päivää Niagarassa. En oikeasti olisi ehtinyt, mutta lähdin silti leffaan.

Pisteeni: 3 ½ (movielens), 7 (imdb)

Pökerryttävän monimutkainen, ajasta ja paikasta toiseen hyppivä draama kertoo suurista totuuksista ja tekee suurimman vaikutuksen silmiä hivelevällä kauneudellaan.

Mistä on kyse? Tuhoon tuomittua naista rakastava mies pyrkii eri ajoissa ja paikoissa päihittämään kuoleman.


Kokeilen elokuvan analysointiin uutta työkaluani. (Meni muuten nappiin tuo tulos - olin jo antanut tälle juuri nuo pisteet Movielensessä ja IMDB:ssä. Rohkaisevaa.)

(1) Lähtökohdat:
Aihe + teemat + sävy -- 4
Juoni -- 3
Käsikirjoitus -- 3
Hahmot -- 3,5

= 13,5 / 20

Tässä elokuvassa hienointa on elämän, kuoleman, rakkauden ja luopumisen ikiaikaisista teemoista kumpuava kaunis kaihotunnelma. Se koskettaa, pistää vakavaksi. Ideat ovat monimutkaisia ja hienoja.

Elämää suuremmista aineksista on yritetty punoa massiivinen käsikirjoituksellinen triptyykki, joka käytännön tasolla on pelottavan monimutkainen ja jättää hieman kylmäksi. Yhden asian hahmoihin ei myöskään pääse kovin syvälle, vaikka varsinkin Jackmanin nykyajan henkilö onkin koskettava uhmakkaassa surussaan.

(2) Toteutus:
Ohjaus + leikkaus + kuvaus -- 5
Lavastus + puvut + miljöö -- 4
Näyttelijät -- 4

= 13 / 15

Kuvauksesta ja kaikesta visuaalisesta täydet pisteet. En muista koskaan nähneeni kauniimpaa elokuvaa. Ylenpalttisesti kultaista valoa ja eteerisiä efektejä, joita ei ole toteutettu tietokoneella vaan kuvaamalla eläviä organismeja mikroskoopin alla. Oikeesti, niin kaunista.

Näyttelijät tekivät hyvää työtä. Oli kiehtovaa katsoa kaikkia monessa roolissa. He olivat hyvin erilaisia, aksenttejakin vaihdettiin. Normaalista elokuvasta ei samalla tavalla tajua, miten paljon näyttelijä muuntautuu roolista toiseen.

(3) Elämys:
Tempauduin elokuvan maailmaan, unohdin itseni -- 3,5
Kokemus eli mielessä pitkään -- 3
Tahtoisin nähdä uudelleen --- 2

= 8,5 / 15

Elokuva oli sen verran raskas, että se jäi etäiseksi. Se oli kaunis, mutta liian iso käsitettäväksi ja... ei kylmä, ennemminkin niin täynnä tunnetta ja tuskaa, ettei siihen uskaltautunut sisälle. Katsoisin uudelleen, jos joku nimenomaan vaatisi, mutta kerta riitti hyvin. Oli se silti katsomisen arvoinen. Omaperäisyys on hienoa.

===> Yhteensä 35 p / 50p.

Keksin uuden systeemin.

Tämä syntyi musikaaleille, mutta sovelsin sen leffoille.

Ajattelin ainakin kokeilla sitä. Ajatus järjestykseen pistettävistä numeroista on niin houkuttava! Ainakin teoriassa tämä erittelee osuvasti, millä kriteereillä elokuvia arvioin.

(1) Lähtökohdat:
Aihe + teemat + sävy (1-5)
Juoni (1-5)
Käsikirjoitus (1-5)
Hahmot (1-5)

(2) Toteutus:
Ohjaus + leikkaus + kuvaus (1-5)
Lavastus + puvut + miljöö (1-5)
Näyttelijät (1-5)

(3) Elämys:
Tempauduin elokuvan maailmaan, unohdin itseni (1-5)
Kokemus eli mielessä pitkään (1-5)
Tahtoisin nähdä uudelleen (1-5)

---

===> Yhteensä max. 50p, 5 tähden raja.

---

Bonukset: (pisteitä vapaasti)
Nauroin hysteerisesti
Itkin
Muuta, mitä (mitä vaan, varmaan usein erikoisen loistavia näyttelijöitä)