Huomasin, että tämä meni viimeistä päivää Niagarassa. En oikeasti olisi ehtinyt, mutta lähdin silti leffaan.
Pisteeni: 3 ½ (movielens), 7 (imdb)
Pökerryttävän monimutkainen, ajasta ja paikasta toiseen hyppivä draama kertoo suurista totuuksista ja tekee suurimman vaikutuksen silmiä hivelevällä kauneudellaan.
Mistä on kyse? Tuhoon tuomittua naista rakastava mies pyrkii eri ajoissa ja paikoissa päihittämään kuoleman.
Kokeilen elokuvan analysointiin uutta työkaluani. (Meni muuten nappiin tuo tulos - olin jo antanut tälle juuri nuo pisteet Movielensessä ja IMDB:ssä. Rohkaisevaa.)
(1) Lähtökohdat:
Aihe + teemat + sävy -- 4
Juoni -- 3
Käsikirjoitus -- 3
Hahmot -- 3,5
= 13,5 / 20
Tässä elokuvassa hienointa on elämän, kuoleman, rakkauden ja luopumisen ikiaikaisista teemoista kumpuava kaunis kaihotunnelma. Se koskettaa, pistää vakavaksi. Ideat ovat monimutkaisia ja hienoja.
Elämää suuremmista aineksista on yritetty punoa massiivinen käsikirjoituksellinen triptyykki, joka käytännön tasolla on pelottavan monimutkainen ja jättää hieman kylmäksi. Yhden asian hahmoihin ei myöskään pääse kovin syvälle, vaikka varsinkin Jackmanin nykyajan henkilö onkin koskettava uhmakkaassa surussaan.
(2) Toteutus:
Ohjaus + leikkaus + kuvaus -- 5
Lavastus + puvut + miljöö -- 4
Näyttelijät -- 4
= 13 / 15
Kuvauksesta ja kaikesta visuaalisesta täydet pisteet. En muista koskaan nähneeni kauniimpaa elokuvaa. Ylenpalttisesti kultaista valoa ja eteerisiä efektejä, joita ei ole toteutettu tietokoneella vaan kuvaamalla eläviä organismeja mikroskoopin alla. Oikeesti, niin kaunista.
Näyttelijät tekivät hyvää työtä. Oli kiehtovaa katsoa kaikkia monessa roolissa. He olivat hyvin erilaisia, aksenttejakin vaihdettiin. Normaalista elokuvasta ei samalla tavalla tajua, miten paljon näyttelijä muuntautuu roolista toiseen.
(3) Elämys:
Tempauduin elokuvan maailmaan, unohdin itseni -- 3,5
Kokemus eli mielessä pitkään -- 3
Tahtoisin nähdä uudelleen --- 2
= 8,5 / 15
Elokuva oli sen verran raskas, että se jäi etäiseksi. Se oli kaunis, mutta liian iso käsitettäväksi ja... ei kylmä, ennemminkin niin täynnä tunnetta ja tuskaa, ettei siihen uskaltautunut sisälle. Katsoisin uudelleen, jos joku nimenomaan vaatisi, mutta kerta riitti hyvin. Oli se silti katsomisen arvoinen. Omaperäisyys on hienoa.
===> Yhteensä 35 p / 50p.
lauantai 21. heinäkuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti