perjantai 6. huhtikuuta 2007

The Passion of the Christ (2004)

Pisteeni: Pohjat tuli.


Kieltäydyn tekemästä tästä normaalia arvostelua. Siis kieltäydyn. Nyt ei ole mitään hyvää-huonoa-muuta, vaan pelkkää huonoa.

Mel Gibson ei ole terve. Kuka tahtoo tehdä tällaisen elokuvan? Olin varautunut pahimpaan... tai niin luulin. Odotin väkivaltaa. Odotin, että herra ohjaaja on hykerrellen kiduttanut fiktiivistä Kristustaan. Siihen nähden on suoranainen ihme (ja osoitus väkivallan järkyttävästä määrästä ja raakuudesta), millaiseen empatiashokkiin jouduin leffan ääressä.

En voi kuin todeta, että jos iso määrä maailman ihmisiä on pystynyt vapaaehtoisesti katsomaan tämän alusta loppuun, minä olen vielä herkempi ja empaattisempi kuin luulin.

Tämä olisi ollut ensimmäinen leffa, josta olisin kävellyt ulos. Onneksi en mennyt elokuvateatteriin katsomaan. Ennustin oikein - vaikka en odottanut mitään läheskään näin raakaa.

Onko mitään perusteita olettaa, että Kristusta kohdentiin NOIN sadistisesti? Sotilaat alkoivat mätkiä jä rääkätä häntä aivan täysillä heti Gethsemanesta vangittuaan. Kaikki vedettiin sata kertaa pahemmaksi kuin itse olisin osannut visioida. Ei vain nauloja käsien läpi, vaan olkapäät sijoiltaan. Aargh.

En tunne edes olevani naiivi, kun en usko Gibsonin visioon. Tämä on äärisadistisen miehen märkä päiväuni. Gibson olisi kai tahtonut itse olla hakkaamassa Kristusta. Ollapa roomalainen sotilas, päästä taistelutantereelle mätkimään miekalla raajoja poikki ja raiskaamaan vihollisia. Mel-raukka syntyi väärälle vuosisadalle.

Niin. Siis. En tajua tämän elokuvan ideaa. En näe siinä mitään hyvää. Sen katsominen oli tuskaa, vaikka käännyin kokonaan pois ja tein muuta aina, kun mäiskettä ja rutinaa alkoi kuulua. Jos tämän oli tarkoitus herättää minut tajuamaan, mitä ihmiset tekivät Jumalan pojalle, niin kiitti vaan, mutta ennemmin tämä ajaa minut asian kieltämisen tilaan. Liika on liikaa.

Lisäksi Jim Cazaviel ei vastannut mielikuvaani kristuksesta, ei hehkunut mitään ylimaallista. Olipa vain verinen mies.

Jotain positiivista? Tämä sai minut tajuamaan, miten loistava, mietitty ja tarkasti lähteisiin perustuva Jesus Christ Superstar on. Enemmän kuin tiesinkään. Katsokaa, ihmiset, se. Ei tätä verijuhlaa.

Ei kommentteja: