Pisteeni: ++++ (movielens), 8 (imdb)
Absurdi mestariteos jättää pöytälaatikkokriitikon melko sanattomaksi, mutta miellytti, nauratti ja vapautti.
Mistä on kyse? Jaa-ah! Hyvä kysymys. Nuorella miehellä on suuria vaikeuksia erottaa uniaan todellisuudesta. Hän käy töissä kalenterifirmassa ja rakentelee vekottimia kuin Pelle Peloton. Ja tutustuu naapurin tyttöön. Viimeksi mainitusta leffassa kai oikeasti on kyse.Hyvää: Aseistariisuva, äärimmäinen omaleimaisuus. Surrealismi. Hienot animaatiot. Gael García Bernalin loistavan luonteva ja vähäeleinen esiintyminen. Hän käyttäytyi absurdeissa kohtauksissa kuin ne olisivat olleet maailman tavallisimpia ja sanoi hulluja vuorosanoja täysin vakavalla naamalla, mikä teki elokuvasta noin neljä kertaa hauskemman. Ja hauska se oli jo valmiiksi. Yritimme leffan jälkeen muistella, milloin, jos ikinä, olimme viimeksi nauraneet noin suuren prosentin elokuvan kestosta. Eipä tullut mitään mieleen. Jäivät peruskomediat kirkkaasti kakkoseksi. Nauroin niin, että tuli vedet silmiin. Vapauduin todellisuuden kahleista.
Tätä teosta on vaikea arvioida perinteisillä kriteereillä. Sen päähenkilön todellisuus sekoittuu uniin, mutta itse todellisuuskaan ei suuremmin muistuta sitä todellisuutta, jossa me elämme (kenellä on tuollainen työpaikka? ja tuollaiset työkaverit?!). Minä koin absurdiuden vapauttavana ja riemastuttavana, mutta joku muu saattaisi ärsyyntyä siitä. Tämä oli elokuva, jota itse rakastin, mutta jota en uskaltaisi varauksetta suositella (melkein) kenellekään.
Kieli-ihmisenä nautin kovasti myös tavasta, jolla elokuva sekoitti kieliä. Ymmärsin niistä periaatteessa kaikkia, vaikkakin ranskaa äärimmäisen huonosti, joten pääsin todella nauttimaan kakofoniasta.
Huonoa: Kuten sanottu, tätä teosta on mahdoton arvioida perinteisin kriteerein. Yleensä se, etten tajua, miksi elokuva on tehty, turhauttaa minut raivon kyyneliin asti. Yleensä tykkään monimutkaisista, mutta siisteistä juonellisista paketeista ja selkeistä sanomista. Tämä elokuva on kuitenkin se kauan odottamani poikkeus, joka vahvistaa säännön. Teoriassa tässä oli paljonkin huonoa... ehkä, tavallaan... mutta käytännössä sekopäinen paketti toimii juuri tällaisena. En muuttaisi mitään.
Kannattiko katsoa? Minun kannatti aivan ehdottomasti. Kannattaako muiden? No, jos rakastit Eternal Sunshine of the Spotless Mindia, se on hyvä alku. Jos sinua houkuttelee eikä pelota ajatus siitä, että tämä on kuin Eternal Sunshine of the Spotless Mind vailla edellä mainitun järkeviä, (futuristis-) realistisia elementtejä ja loogista draaman kaarta, tämä elokuva on sinua varten. Muussa tapaukssesa katso omalla vastuullasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti