perjantai 23. maaliskuuta 2007

The Last King of Scotland (2006)

Raahasin Marjukan Superpäivänä elokuviin katsomaan jälleen yhden leffan, josta hän ei tiennyt mitään. Mutta hänkin tykkäsi, kenties vielä enemmän kuin minä.

Pisteeni: ++++ (movielens), 8 (imdb) ==> hieno laatuleffa.

Upeasti näytelty draama sekoittaa rohkeasti fiktion ja historialliset faktat.



Mistä on kyse? Nuori, valkoinen skottilääkäri päätyy diktaattori Idi Aminin lähipiiriin 70-luvun Ugandassa.

Hyvää: Forest Whitakerin todellakin Oscarin arvoinen suoritus Idi Aminina. Päähenkilöiden intensiiviset yhteiskohtaukset. Nokkela, faktaa ja fiktiota sekoittava asetelma. Rohkeus olla tekemättä päähenkilöstä (vai onko Amin päähenkilö ja Carrigan vain ikkuna, jonka läpi näemme hänet? Carrigania kuitenkin tarkoitan) sankarillista yli-ihmistä. Skotlantijutut, minulle ;D Se, ettei tämä näyttänyt Hollywood-leffalta. Ihmisiä ei oltu meikattu täydellisiksi nukeiksi. Afrikka näyttäytyi kaikessa kirjossaan.

Huonoa:
Ei mitään isompaa. Montaaseja oli alkupuolella jotenkin ylikäytetty. Tuntui välillä, että niitä oli enemmän kuin oikeita kohtauksia. Mutta... ei mulla ollut mitään valittamista, josta olisin antanut elokuvalle miinuspisteitä. Paketti ei muuten vain ihan vain yltänyt vitoseen, mutta sen koko sisältö oli hienoa kamaa. Vahva nelonen. Harkitsin neljä puolta, mutta ei sitten ihan.

Muuta: Skottijutut olivat sydäntäni niin lähellä tässä. Mietin, tuntuiko suomikatsojasta jo hassulta, että Carrigan koko ajan ylikorosti olevansa skotti, ei englantilainen tai edes britti. ("Kyllä me hei tajuttiin jo, pidättekö meitä tyhminä...") Voin kertoa, että se on täysin realistista. Minä korjaan edelleen joka ikinen kerta, kun joku kysyy minulta, millaista siellä Englannissa oli. On pakko. Se vaan toimii niin.

Olin vähän pettynyt siihen, miten laimeaa skottimurretta James McAvoy (ilmeinen unelmavalinta rooliin - olen niin iloinen siitä, miten hyvin kotikaupungin suurisilmäisellä pojalla menee. päärooleja oikealla ja vasemmalla. tulee Jude Law'n alkuajat mieleen. useimmat aloittavat sivurooleista, muttei nämä kaksi. oho, eksyin aiheesta...) puhui. Varmaankaan ei oltu haluttu vieraannuttaa katsojia ymmärtämisvaikeuksilla. McAvoy käytti ehkä kuudesosaa aidosta aksentistaan. Sellaista kliseemurretta turistien iloksi. Lohdutin itseäni sillä, että tämä on uskottavaa: akateemiset puhuvat yleensä laimeampaa murretta.

VAROITUS: pääasiassa leffaa on helppo katsoa, mutta verta ja kipua pelkäävät sulkekoot silmänsä loppupuolella. Minäkin vähän suljin. Osasin onneksi odottaakin jotain tosi kamalaa, koska luin etukäteen netistä, että kohtauksen ilman stunttimiehiä tehnyt James McAvoy pelkäsi niin paljon, että pyörtyi - vaikka juttu (tietysti) toteutettiin tuskattomasti trikeillä.

Kannattiko katsoa? Aivan ehdottomasti. Minä tykkäsin.

Ei kommentteja: